Oon tehny sukututkimusta aika kauan ja selittäny lapsille millon mitäkin oon tekemässä ja kuinka pitkällä oon menossa. Nyt on ollu taas sellanen pikku rupeama tutkimusta (joo siis teen opinnäytetyötäkin...) ja päässy taas eteenpäin suvun tutkimisessa.

En tiiä mistä johtuu, mutta J-M on ollu kiinnostunut ihmisen evoluutiosta jonkin aikaa, katselee kaiken maailman pylväitä ja muuta mitkä osoittaa mistä apinasta ollaan tultu. Löysin sitten netistä hälle pari hyvää englanninkielistä evoluutiokarttaa ja aloin suomentaa niitä tossa keittiön pöydän vieressä. Janette oli siinä kans piirtelemässä ja keskustelu mun ja sen välillä meni näin:

Janette: Siis mitä sä teet, mitä karttoja noi on?
Äippä: Tulostin näitä ihmisen evoluution karttoja ja suomennan niitä
Janette: (pari sekkaa hiljaa ja sit toteaa tosi sarkastisesti) NO AIKA PITKÄLLE OOT TULLU SIIN SUN SUKUTUTKIMUKSESSA!

Ja se ilme! Sellanen evvk ja sarkastinen. Hihhih, oli oikeesti hauska tilanne. Lapsilta tulee älyhyviä kommentteja joskus :)