Ja luultavasti en jätä sitä näinkään. Aina joku pikkuasia nyppii ja jos en saa sitä korjattua, koko taulu lentää kaaressa roskiin. Tai no, rypistettynä voimasanojen saattamana...
ONNEKSI perfektionismini ei vaivaa mua enää muulla elämänsaralla, tässä maalaamisessa vain. Se hiipii ja jotenkin vie vaan, miten kummassa jokin asia voikin jäädä päähän pyörimään vaikka meditoisi tai levitoisi tai seisoisi päällään tai joisi vettä lasin takareunasta! Mutta kuten sanottua, onneksi se ei juuri vaivaa muussa elämässä enää.
Kommentit